Ab heute bist du mehr als an nur einem Ort Daheim

( ^ Koska Cro on cool (ja suosittu) saksalainen bändi.)

Lalala pitkästä aikaa kirjoitan eikä ole taaskaan edes mitään asiaa. Olen vaan niin väsynyt, ettei saksa suju. Eikä kyllä sitten ilmeisesti suomikaan.

Olen maailmanvaltias wait what 

Nyt kun alkusyksyn aamut ovat ohi ja on aamuisin pimeää (kellojen kääntämisestä huolimatta) ja käyn _aina_ nukkumaan liian myöhään, aamuisin v-ä-s-y-t-t-ä-ä. Paljon. Hyvin paljon. :DD Ja kun pitäisi herätä jo kuudelta.

Liisa käski arvostelemaan tänne Saksan kansallislaulun, koska kirjoitusideat on vähissä, mutta enpä taida. :D

Viime viikolla oli Halloween. Ja täällä myös Reformationstag tjs. En edes tiedä, mikä se oikeasti oli, mutta jotain tekemistä sillä oli Lutherin ja uskonpuhdistuksen kanssa? Vielleicht. :I Kuitenkin, näiden ansiosta saatiin kolme päivää koulusta lomaa + viikonloppu. Tämä ihana vapaa meni kyllä kokonaan sairastaessa, että se siitä. :D Edelleen pukkaa nuhaa ja ääni on ihan maassa, mutta menee jo.

Ja no kotona lagaamisen koneen ja viltin ja vilustumisen kanssa lisäksi käytiinhän me toki yös lauantaina Rostockissa. Ja miut laitettiin ratsastamaan. Hepat on pelottavia btw. Vaikka ne taisi kyllä olla poneja, en tiedä. :D Oli ihan kivaa, mutta saa jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi, hevostelut ei vaan ole luotu miulle. Jätetään ne pikkusiskolle Suomessa ja muille, joista on kiva heppailla.

Aino ja heppa, hilfe

Niin ja tärkeää on myös, että löysin kaupasta (tanskalaisia) turkinpippureita !! Ne maistuu ihan samoilta kun Fazerinkin ja miun elämä on pelastettu. <333 Tykkään niin paljon, nyt kun kaikki salmiakkikin on loppunut lol. :D PS saa lähettää lisää eikun. Läskeilen täällä kyllä ihan liikaa, mutta Döner on hyvää eikun. Vaihtarikiloja, ehkä, ehkä ei, ei mitään hajua, koska perhe ei omista vaakaa. Ja ehkä ihan hyvä niin. xDD

Joko mie olen puhunut "kaikki tuntee apinan, mutta apina ei tunne ketään" -syndroomasta? Koska kärsin siitä täällä. :DD Kaikki tulee aina "MOI AINO mitä kuuluu" ja mie olen sellain "no moiii anna hali" ja vartin keskustelun jälkeen en ehkä vieläkään tiedä, kenen kanssa olen juuri jutellut tai mistä tunnen ylipäätään kyseisen ihmisen. :DD Mutta toisaalta son kivaa.

Tällasia mie vaan väsään koulussa. Jäätiin jollain surullisella musiikin tunnilla Abbeyn kanssa kahdestaan pöytään mistä seurasi merirosvolippu. :D

Toisaalta vaikka mie tunnen ihan älyttömästi porukkaa eikä koskaan koulussa tarvi olla yksin jne. vapaa-ajalla tulee hengattua vaan muiden vaihtareiden kanssa. Toisaalta, kyllähän me puhutaan keskenään saksaa, mutta eew. Ei jotenkin vaan ole ketään saksaihmistä, kelle kehtaisi soittaa ihan päähänpistosta että "moi mitä teet voitko olla". Kesällä mie ajattelin, että NO TOTTAKAI miulla on kolmen kuukauden jälkeen jo jotain überystäviä täällä. Lol. Sitten mie olen kanssa kelannut, että miksi kasaan itselleni paineita asiasta. Onko oikeasti niin paha viettää aikaa vaihtareiden kanssa. :I

Eikö miulla OIKEASTI ole vielä yhtään tuulimyllykuvaa täällä? Koska koko Mecklenburggi kasvaa noita. xD

Puhuttiin Heidin kanssa mm. tässä ja kaikesta "mitä odotettiin ja mikä ei ole mennyt niinkuin suuret kuvitelmat". Mutta toisaalta kaikki ei aina mene niinkuin Strömsössä. Enkä mie haluaisi kasata itselleni paineita siitä, mitä täällä pitäisi olla ja lol. Tosi monet vaihtarit sanoo, että tuntee syyllisyyttä kun ei osaa "elää täysillä" ja "nauttia elämän parhaasta vuodesta". Varmaan mainokset ja vaihtoblogit luo ihmisille kuitenkin enemmän tai vähemmän tiedostettuja ennakko-odotuksia. Tääkin on kuitenkin vaan elämää, ei sen enempää. Mie olen ihan ilonen täällä ja elämä on arkea ja välillä juhlaa, mutta ei Saksa tai miun saksaelämä täällä poikkea niin paljon suomalaisesta. Ja kun sitä ajattelee, kyllä täällä on jo kolmessa kuukaudessa ehtinyt kokea ja oppia tosi paljon enemmän kuin mikä olisi Suomessa ikinä ollut mahdollista. Pitäisi vaan ottaa elämä elämänä tjs.

Omomomom Martinan ja Annen kanssa<3

Takaisin arkeen, sain enkun kokeesta ykkösen (= kymppi Suomessa) ja tätenollen luokan parhaan numeron. Ja olin onnellinen. Nauratti kyllä, koska miun pää ei kestä täällä jos alan sotkemaan enkun ja saksan välillä, ja jos joku tulee yllättäen puhumaan miulle enkkua (tai suomea...) menen ihan jäähän. Kaikki luokkalaiset alkoi aina sanoa, että:" Aino ei osaa enkkua, puhu sille saksaa!" kun joku yritti enkuksi jotain. Ja sitten repäsin tolla enkun kokeella, voi sitä hämmästystä. :D Hämmästytin luokkaa kanssa historian Klassenarbeitilla, jonka ansiosta historian ope ylisti miut luokassa maasta taivaaseen, koska olin kuulemma ymmärtänyt paremmin kuin jotkut saksalaiset meidän luokalla. Vaikka oikeasti tiedän, ettei se ollut niin überupea, koska en ymmärtänyt kaikkea, aineistoa tai kysymyksiä, ja sähelsin vaan + no en tietenkään lukenut koetta varten. Mutta ope tykkäsi. Ja nyt saan kuulla siitä tosi paljon. xDD

Ja marraskuu on vasta alussa ja mie olen jo ihan joulufiiliksissä. Tule joulu kultainen... Tilasin jo porukoilta Suomesta joululaulukirjan nuotteineen postissa. xD

Jaja gastmama tuli yksi päivä kotiin tässä ja toi näitä mukana. <3 Eihän niitä Saksassa ofc saa, mutta mamalla on töissä joku työkaveri, joka on opettanut saksaa Suomessa ja muutenkin puhuu ihan hyvää suomea (tavattiin joskus kun olin työpaikalla ihmettelemässä MISTÄ NÄITÄ SUOMALAISIA OIKEIN TULEE :DD). Ja sitten tämän työkaverin voima oli leiponut karjalanpiirakoita ja ne oli kiltisti laittanut miullekin pari. ;___; <333 Oli kyllä vähän nolo hetki, kun mama on ihan että "Nyt tehdään suomalaista munavoita!" ja miulla ei ole aavistustakaan, miten joku munavoi taiotaan. :D

Tää on aikalailla miun tunnuslaulu täällä. Lauletaan aina Abbeyn kanssa koulussa tätä kun tulee "heyayay what's going on" -tilanne. <333 Ja muutenkin sanat. <3