Weil hier nie etwas passiert

Eipä mitään erityistä uutta ole kuulunut. Toukokuun alussa on YFU:n valmennusleiri, jossa toivottavasti tapaa paljon ihania ihmisiä ja saa tietoa ja kaikkea. En malttaisi odottaa. :)

Tuntuu, että joka päivä joku saa perhetietoja. Toivoisihan niitä jo itsekin, vaikka papereissa sanotaankin, että toukokuussa vasta puolet ovat perhetiedot saaneet. Olisi vain niin kiva jos tietäisi edes mihin päin on menossa! Mutta odottelevissa tunnelmissa taas. Ehkä vaihtarin elämä onkin ennen lähtöä pelkkää odottamista? :3

Ihmiset kysyvät, että: "Miten oikein uskallat lähteä, eikö siuta pelota?" Enkä oikein koskaan tiedä mitä vastata. Tavallaan pelottaa, mutta tavalla, jota on hirveän vaikea selittää kellekään, kuka ei ole lähdössä esim. juuri vaihtoon ihan uuteen paikkaan uusien ihmisten keskelle vuodeksi. Ylipäätään on aika vaikea selittää kellekään fiiliksiä, ei niitä oikein voi pukea sanoiksi. Se on hyvää jännitystä ja kuitenkin, kyllä, valehtelisin, jos väittäisin ettei yhtään pelota. Mutta hyvällä tavalla. :D

Eikä enää ole monta kuukautta lähtöön!

Turha tilannepäivitys on turha. x3

Tämä Edith Södergranin runo on aina ollut minulle jotenkin vaihtoa ajatellen tosi tärkeä:

Kaipuusi on meri jonka yli voit suunnata kulkusi,

kaipuusi on maa jonka halki voi taivaltaa,

miksi siis seistä naulittuna, avuttomana,

ja sineen tuijottaa?

Tulee aamu jolla on punaisemmat ääret

kuin muilla konsanaan,

tulee tuuli joka ojentaa sinulle kätensä:

lähde vaeltamaan!

Meidän kaikkien täytyy jättää vanhat kotimme,

kaikkien täytyy astua ulos ja seurata tähteä,

kaikkien pitää lähteä sinne missä uudet auringot häikäisevät,

meidän on lähdettävä sinne missä onnen pyörä kääntyy

palaamatta koskaan entiseen…

Ich bin jetzt, ich bin hier, ich bin ich

Eli pieni postaus siitä kuka täällä ruudun toisella puolella kirjoittelee ja on vaihtoon lähdössä.

Nimi on siis Aino ja asustelen tällä hetkellä Lappeenrannassa.

Soitan pianoa nyt seitsemättä vuotta, joskin olen harrastuksen ajatellut lopettaa Saksavuoteen ja olla jatkamatta enää sen jälkeen. Jos ei sitten Saksassa valkene mahdollisuutta jossain käydä pianotunneilla.

Lisäksi epävirallisemmin vapaa-ajallani luen jonkin verran ja kirjoittelen itse kaikenlaista runoista ihan pitkiinkin tarinoihin. Jollain tapaa myös yksi suurimmista peloistani vaihtovuodesta liittyy kirjoittamiseen; pelkään, että suomelle käy kuitenkin sen verran, että kaikki kaunoilmaisut ja taiteellinen kirjoittamisen taito katoaa. Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. :D

Ja kerään posliininukkeja! Harmittaa jättää kaikki rakkaat (niillä on nimetkin jokaisella xD) tänne vuodeksi, mutta sitten ovat taas pölykerroksen alla vastassa. Nyt noita nukkeja löytyy muistaakseni 31 ja ne ovat valloittaneet koko huoneen. :’’D Ehkä tuon sitten Saksasta pari lisää kun palaan. Hassua kun tietää, että Saksasta löytyy kaikkia tosi nättejä posliininukkeja, mutten voi ostella vaan niitä vuoden aikana niin hirveästi. x3

Mielenkiintolistalta löytyy näiden lisäksi myös politiikka, runous, kirjallisuus, historia ja kielet ja niiden opiskelu. :) 

Olen huippupositiivinen optimisti, joka yrittää löytää kaikesta ja kaikista aina jotain hyvääkin. Synkimmälläkin pilvellä on hopeareunansa! =) Ylipäätään nauran tosi paljon, ihan kaikelle turhallekin. Mutta nauruhan pidentää ikää? :D Haaveilija ja piiloromantikko olen myös ja omaan pahan taipumuksen ylikuluttaa vanhoja, ylisiirappia rakkauselokuvia. Tasapainoinen, myönteinen ja onnellinen fiilis on pientä keikutusta lukuun ottamatta yleensä vallalla.

Koulussa menee oikein mainiosti, olen nyt siis lukion ekalla. Vähän alisuorittaja olen kyllä koska teen tosi vähän, mutta toisaalta ei niitä numeroita tarvitse parantaa niin ehkä se ei haittaa. x3 Lempiaineita ovat (yllätys yllätys) historia, yhteiskuntaoppi, uskonto ja kaikki kielet (erityisesti saksa ja italia).

Lemmikkeinä on kaksi ihunaa kisumisua, joiden jättäminen tänne on tosi ikävää. Mutta ovathan ne sitten täällä taas kun palaan.

Olen tosi paha cokisaddikti, ylikulutan sitä. xD No onneksi Saksassa limsa on halpaa, eh?

Auringonpaiste on jotain mitä rakastan äärimmäisen syvästi ja mitä saa ihan liian vähän täällä pohjoisessa. Talvella hihkun innosta aina kun aurinko vähänkin pilkahtaa ja keväisin menen ihan keväthuumaan kun päivät vain valostuvat ja ahh. Siksikin kevät on parasta aikaa vuodesta. x3

Saksa on sinällään maana tosi lähellä sydäntäni. Rakastan matkustelua ja monissa maissa on tullutkin käytyä, mutta jotenkin se oli Saksa, joka varasti sydämeni ihan tuosta vain kun siellä ensimmäistä kertaa kävin. :D Ja kieltä olen opiskellut viidenneltä luokalta asti eli nyt kuusi vuotta. En oikeastaan osaa edes sanoa mikä Saksassa niin paljon viehättää, mutta oli ihan selvä, että tahdon sinne vaihtoon kun maata aloin miettimään, vaikka Itävalta ja Sveitsikin mielessä kävivät. Näkee nyt sitten vuoden aikana onko Saksa sitä mitä olen ajatellut vai jotain ihan muuta. :)

Und ich bleib so

Das weißt du

Das wird mir nie leid tun

Ich bin so

Ich hab nichts zu bereuen

Versuch nicht zu ändern, was du nicht ändern kannst

Du würdest mich nicht anderes wollen

Ich hab nichts zu bereuen

- Nichts zu bereuen, Jan Sievers