Weil hier nie etwas passiert

Eipä mitään erityistä uutta ole kuulunut. Toukokuun alussa on YFU:n valmennusleiri, jossa toivottavasti tapaa paljon ihania ihmisiä ja saa tietoa ja kaikkea. En malttaisi odottaa. :)

Tuntuu, että joka päivä joku saa perhetietoja. Toivoisihan niitä jo itsekin, vaikka papereissa sanotaankin, että toukokuussa vasta puolet ovat perhetiedot saaneet. Olisi vain niin kiva jos tietäisi edes mihin päin on menossa! Mutta odottelevissa tunnelmissa taas. Ehkä vaihtarin elämä onkin ennen lähtöä pelkkää odottamista? :3

Ihmiset kysyvät, että: "Miten oikein uskallat lähteä, eikö siuta pelota?" Enkä oikein koskaan tiedä mitä vastata. Tavallaan pelottaa, mutta tavalla, jota on hirveän vaikea selittää kellekään, kuka ei ole lähdössä esim. juuri vaihtoon ihan uuteen paikkaan uusien ihmisten keskelle vuodeksi. Ylipäätään on aika vaikea selittää kellekään fiiliksiä, ei niitä oikein voi pukea sanoiksi. Se on hyvää jännitystä ja kuitenkin, kyllä, valehtelisin, jos väittäisin ettei yhtään pelota. Mutta hyvällä tavalla. :D

Eikä enää ole monta kuukautta lähtöön!

Turha tilannepäivitys on turha. x3

Tämä Edith Södergranin runo on aina ollut minulle jotenkin vaihtoa ajatellen tosi tärkeä:

Kaipuusi on meri jonka yli voit suunnata kulkusi,

kaipuusi on maa jonka halki voi taivaltaa,

miksi siis seistä naulittuna, avuttomana,

ja sineen tuijottaa?

Tulee aamu jolla on punaisemmat ääret

kuin muilla konsanaan,

tulee tuuli joka ojentaa sinulle kätensä:

lähde vaeltamaan!

Meidän kaikkien täytyy jättää vanhat kotimme,

kaikkien täytyy astua ulos ja seurata tähteä,

kaikkien pitää lähteä sinne missä uudet auringot häikäisevät,

meidän on lähdettävä sinne missä onnen pyörä kääntyy

palaamatta koskaan entiseen…