Cause every hello ends with a goodbye

^ Niin se tekee.

Tiedän, että te kaikki innokkaat sukulaiset ja muut olennot palatte siellä halusta kuulla miun joulusta ja juhlapyhistä, mutta miulle on tällä hetkellä olennaisempaa, että VOI VITSI KUN LATINOT LÄHTI NYT TÄSSÄ EILEN-TÄNÄÄN AKSELILLA KOTIINSA ETELÄ-AMERIKAN KAUNIISIIN VALTIOIHIN! ))))):

;________;

Ei me oikeasti edes tavattu niin järkyttävän paljon, muutama kerta Rostockissa ja sitä rataa, mutta niistä kaikista ehti tulla miulle tosi tärkeitä. Ikävä tulee ja on jo.

Ja samalla miulle valkeni yksi asia, mitä en ole jotenkin aiemmin tajunnut ollenkaan ennen kuin se iski näin ikävästi silmille. Oikeasti vaihtovuoden raskain juttu ei ole jättää perhettä ja kavereita kotiin. Alusta asti tietää, että nähdään jo ensi vuonna ja kaikki on kuitenkin siellä. Mutta kun kaikki täällä löydetyt ihmiset nyt ja myöhemmin sitten hajaantuvat koteihinsa ympäri maailmaa, ei ole minkäänlaista tietoa, tullaanko enää ikinä näkemään. Olettavasti ei. Elämä pitää kiireisenä ja Amerikat ja Aasia on kaaaaaukana.

Ja oikeasti voi vitsi. Mutta meillä oli kivaa ja saatiin paljon mukavia muistoja yhdessä ja kaikkea pyörimistä Warnemündessä ja Rostockin kaduilla ja missä vaan saa sitten kauniilla kauholla muistella.

Missing you isn't the biggest problem, it's wondering if you'll ever come back and that's killing me.

Hapankaalimehua - Vain Saksasta .___.

Muttamutta, miun olisi oikeasti pitänyt kirjoittaa jo kauan kauan sitten. Nyt tästä tulee joku kahdensadan kilsan postaus. Oikeasti varoitan. :D Koska joulu ja uusivuosi ja joululoma, jonka aikana miulla oli valehtelematta joka päivä jotain tekemistä ja olin koko ajan jossain jonkun kanssa. :DD Joten huhhuh mitä mie nyt voisin kertoa tähän jaarittelematta liikaa. Tää on vaan tosi kiinnostuneille (ja miulle itelleni), kukaan järkevä ihminen ei varmaan jaksaisi lukea tätä kaikkea. xD No, mutta kuvat on kivoja - ja niitäkin on vähän.

Ensinnäkin, (erittäin vihreä) joulu. Aattona lueskelin aamupäivällä kirjaa ja perheen lisäksi koko aaton paikalla oli isoäiti. Ruokana oli ankkaa ja punakaalia. Perinteistä, vaikka tosi monet syö kuulemma aattona nakkeja ja perunasalaattia. Tai jotain mitä mieleen juolahtaa. :DD Aatto ei ehkä muutenkaan ole Saksassa niin iso juttu, tosi monet on vielä aamupäivän töissä. Mutta ommom ruoka oli hyvää, jonka jälkeen lähdettiin kirkkoon. Kirkko ei ollutkaan varsinainen kirkko vaan koostui oikeastaan ainoastaan Krippenspielistä = joulukertomus, jonka lapset näyttelee. Oltiin sattumoisin kaupungin tuomiokirkossa, mikä tarkoitti että kirkko oli ihan jäätävän k-y-l-m-ä. Meillä oli monta vilttiä mukana ja niihin ja talvivaatteisiin kääriytyneenäkin palelsi. Oli paljon kylmempää kuin vaan ulkosalla. xD

Ja kotiin päätyä gastit pelotteli jollain yllätyksellä, mitä sitten aikamme odoteltiin. Kunnes ne kantoi tabletin olkkariin ja skypetettiin Suomeen porukoille - ja joulupukille. Mie olin ihan typertynyt, ei kukaan ollut varoittanut, koska "yllätys". :DDD Juteltiin sitten hetki joulupukin (jota gastit epäili aika vahvasti miun isiksi) ja porukoiden kanssa ja joo. Oh gott. En mie oikeastaan saanut sanaa suustani, tuli liian äkkiä.

Ja sitten päästiin viimein asiaan. Eli lahjoihin. Eikun. xD Meidät lapset lähettiin yläkertaan eikä saanut tulla alas sillä aikaa kun aikuiset asetteli niitä lahjoja kuusen alle. Sitten lopulta meidät kutsuttiin alas mahtipontisen musiikin soidessa taustalla ja saatiin avata lahjat. Jonka jälkeen sitten jaeltiin omia perheenjäsenille. Mie sain gasteilta söpön tähtilampun (joka jokaisella täällä on), pastakirjan ja pastan teko -koneen (wouuu :DD), Grimmin satukirjan, söpön hirvipehmon ja aikas paljon suklaatia. Ja erinäisiltä perheen sukulaisilta kaikkea pientä. Itse annoin perheelle kippoja, kuppeja ja monenmoista Suomi-suklaata ja Juliukselle lahjakortin H&M:ään. Ja availtiin sitten vielä Suomesta ja Gretalta Norjasta tulleita paketteja.

Illalla juotiin vielä kahveja ja katsottiin Pikku Lordi, joka näillä kuulemma kuuluu jokavuotisiin traditioihin. Ja sitä rataa.

Oikeasti joulu ei tuntunut kovin jouluiselta. Päinvastoin. xD Puuttui Suomen joululastenohjelmat ja jouluruoka ja varmaan yleisesti fiiiilis. Joululaulutkin oli ihan kummia, en tuntenut saksaksi oikeastaan mitään jotain Jinglebellssiä lukuunottamatta. Oli kyllä ihan mukavaa. :3

Joulupäivänä käytiin ravintolassa lounastamassa ja tokana joulupäivänä (jokahan täällä siis ei ole Tapani) mentiin isovanhemmille. Siellä sitten lounastettiin ja käveltiin ja skypettelin jouluskypet Suomeen. Julius jäi sitten sinne muutamaksi päiväksi kun me köröteltiin illalla kotiin.

Joulupäivän raflan maisemat. Mie en varmasti oikeasti ikinä kyllästy kuvamaan tuota linnaa. xD

Jaja sitten ylikiireinen joululomani. Torstaina heti oli pienimuotoinen random YFU-miitinki ihan täällä meidän Schwerinissä, minkä vuoksi päätin jopa raahautua mukaan. Yritin päivällä soittaa ja soittaa Abbeylle, mutta loppujen lopuksi saatiin kasaan vaan mie ja Mihai täältä ja Nacho, joka tuli jostain kauempaa. Ja aika paljon entisiä vaihtareita. :D Kävi hauskasti kun oltiin Mihain kanssa bussissa matkalla keskustaan kunnes bussi sanoi "kapuum" ja meni rikki. :D Joten sitten saatiin iloisesti kävellä koko matka yhh. Ja lopuksi oltiin ihan myöhässä, mutta onneksi miulla oli Nachon puhelinnumero niin saatoin soitella, että mihin ihmeeseen ne on jo ehtinyt juosta. Ja jalkoihin koski kun vihdoin oltiin reissusta ja ympäri kaupunkia juoksentelusta selvinneinä kaikki löydetty. :D Ja sitten istuskeltiin jossain ja käyskenneltiin joulumarkkinoilla ja näytettiin Nacholle Schwerinin linna. :D

Ja perjantai jatkui vaihtareiden kanssa. x3 Oltiin järkätty ihan meidän nykyisten Mecklenburgiin sijoitettujen vaihtareiden kanssa miitinki Rostockkiin. Saatiin melkein kaikki mukaan - Nacho, Mihai, Nico ja Maki mukaan. Treffasin Mihain ja Nachon (joka oli nukkunut Schwerinissä Beccalla) juna-asemalla, missä mussutin aamupalaa ja josta jatkettiin matkaa yhdessä junalla Rostockkiin. Oli kiva matka. :D Ja asemalle ilmestyi meidän kaikkien iloksi (ja järkytykseksi) Nico, jota olin aikaisemmin jankannut tulemaan, mutta herra väitti ettei voi koska suuret tunteet ja emotiot, joihin pitää keskittyä = sillä oli sydänsuruja. Mutta se päätti sitten kuitenkin varoittamatta tulla, mistä olin ihan superdyperübermega iloinen !! :))) Ja Makikin tuli sitten ajallaan.

Paljaat jalat ps se oli huono ajatus :DD

Reissattiin Warnemündeen (koska siellä on kaunista) ja hypittiin rannalla ja sitä rataa. Miun ja Makin kuningasidea oli heittää kengät ja sukat pois ja hyppiä jääkylmässä meressä paljan jaloin. Oli muuten kylmää. Ja sen jälkeen jalanpohjat ja sitämyötä kengät ja sukat täynnä hiekkaa. xD Nachon piti kuitenkin lähteä jo aikaisemmin, minkä johdosta piti olla jo joskus viideltä takaisin Rostockin Hauptbahnhofilla. Heipattiin se, minkä jälkeen jatkettiin muiden kanssa keskustaan, missä pyörittiin sitä ja tätä, syötiin nuudeleita ja istuttiin Lidlin aulassa usw. Kunnes Makin juna pakotti meidät taas asemalle. Meillä muilla oli myöhempi lähtö, joten odoteltiin sitten vaan Mihain ja Nicon kanssa einfachisti asemalla aikamme, kunnes Nico ja sitten miekin Mihain kanssa häivyttiin koteja kohti. Olin kyllä tosi lady ja nukuin koko kotimatkan. Kiinnostavaa matkaseuraa lollol. xDD

<3

Lauantai jatkui kiireisenä. Käytiin isovanhemmilla taas ja haettiin Julius kotio. Sieltä tosin jatkettiin suoraan Rostockkiin näiden tutuille. Istuttiin iltaa ja koeajettiin miun pastakone. Oli jännää ja sillä saa ihan oikeasti tehtyä kaunista pastaa, miten siistiä. :DDD

Spagettia !

Sunnuntai oli Schwerinin joulumarkkinoiden viimeinen päivä = kutsuin Jacobin messiin ja lähdettiin viimeistä kertaa nauttimaan joulumarkkinatunnelmasta (ja Glühweinista eikun). xD Käytin vihdoin ja viimein(!!!) ne liput Schwerinin maailmanpyörään, jotka sain jo Nikolaustagina, ehe. Hyvä ettei jäänyt kokonaan. Ja päätin repäistä ja soittaa Nacholle ihan huvin vuoksi ja koska oli tylsää. Mistä tuli kyllä aika nolo puhelu, koska herra Jaakoppi päätti ettei miun pitäisi soittaa tjs. ja oltiin vähän liian hilpellä tuulella. :DD Sekavaa sekavaa.

Uudenvuoden aatto eli Silvester oli vähän sekava kanssa. :D Syötiin perheen kanssa yhdessä Berliininmunkkeja (jotka on täällä kuulemma uudenvuoden perinneruokaa) ja pamauteltiin paukkuserpentiiniä ja jotain muita ihme pamauksia pöydän ääressä. Plus serpentiiniä oli joka paikassa. Miusta meno näytti aika Suomen vapulta. :DD Iltasella perhe meni Lealle, mutta Lea itse ei suvainnut olla paikalla, joten päätin hankkia itselleni jotain parempaa tekemistä. Koska Lealla olo ilman Leaa lienee hämmästyttävän ikävystyttävää. Emilia miun luokalta oli kutsunut miut sen kanssa jollekin sen kavereille uudeksi vuodeksi yöksi. Ihan rehellisesti olin aika kauhuissani, en tiedostanut tuntevani niistä ihmisistä ketään, en edes sitä kenellä tarkoitus oli nukkua. :D Mutta menin sitten makuupussilla lastattuna. Ja kohtasin Lean yllättäen bussissa. Kun kysyin, että mihin se oli matkalla, oli vastaus aika yllätysilojärkytys. No Annegretillahan se, mihin mie saatoin vaan hihkaista "ich auch!" Mie myös. xDD En tiennyt yhtään, että meillä oli samat suunnitelmat. Ei kyllä Leakaan, se tosin oli buukannut ittensä paikalle vasta samaisena päivänä. Ja yllätykset ei loppuneet kun jotain Lean kaveria etsiessä törmättiin Emiliaan ja Sophiaan, jotka nekin oli menossa samaan paikkaan. No Emilia tottakai, mutta että Sophiakin! Olin aika iloinen. :D

Paikalla oltiin sitten me ja pari Annegretin tuttua. Tehtiin jotain sveitsiläistä raclettea. Kasattiin jollekin hassulla pikkupannulle juustoa ja kaikkia vihanneksia ja pekonia ja kanaa ja paahdeltiin niitä. xD Kuulemma kaikki saksalaiset tekee sitä. Ja sitten katsottiin Aamiainen Tiffanylla - suomitekstejen kanssa! :DD Annegret asui tällä Schwerinin rikkaiden huippumiesten asuinalueelle, missä kaikki talot on iiiiisoja ja hienoja, ja sellainenhan senkin koti sitten oli. Perhe oli kotona, mutta saatiin alakerta käyttöön, joka oli oikeasti käytännössä oma asunto. xD Puolen yön aikaan juostiin jonkun järven rantaan (niitä on täällä ihan liikaa enkä mitenkään muista kaikkien nimiä :D) missä pamauteltiin omia raketteja ja leikittiin tähtisadetikuilla. Järveltä näkyi vastarannoilta kaikki keskustassa ja Pfaffenteichilla ja Zippendorfissa räjäytetyt raketit (varmaan ne paikat missä ne hienoimmat ja runsaimmat täällä Schwerinissä ammutaan) ja oli aika coolia. :DD Tapasin myös sattumalta Martinan gastvanhemmat (Martinahan siis itse oli joululoman kotonaan Italiassa), mikä oli kyllä vaan vähän vaivaannuttavaa. :D Kun alkoi rauhoittua, raahauduttiin sitten vihdoin takaisin Annegretille, missä leikittiin tietokoneen videoitten kanssa kunnes jo joskus kahden maissa käytiin unille.

Aamulla syötiin aamupalaa Annegretin perheen kanssa. Niillä oli kahdeksan kuukauden ikäinen poika, joka oli ihan übersöpö. <333 Ja tulin sitten bussilla iltapäivällä kotiin.

Torstaina sain halleluja vaan levätä ja tein varmaan jotain, mitä en enää edes muista. Piti nähdä oikeasti Abbeya, mutta sepä tuli sitten kipeäksi. Schade. )): Mutta perjantaina pamahti taas kun näin latinot viimeistä kertaa Rostockkissa. )): Olin kyllä ihan liian ilkeä koko ajan, en tiedä, huono päivä, mistä jäi paha mieli vaan oman käytöksen osalta, vaikka ne oli koko ajan ihan vaan tosi kivoja (jos ei lasketa sitä espanjaaaaaaa mitä ne puhui koko ajan keskenään). Mutta pyysin myöhemmin anteeksi ja naja, no can do. Soli sitten vipo kerta. >:

Junasta otettu. Huomatkaa miten talvista täällä nytkin on. xDD

Ja lauantaina heittäydyin jälleen (huom. JÄLLEEN) junan kyytiin, mutta tällä kertaa Hampuriin, missä tapasin toisen suomalaisen, Katrin. Syötiin Mäkkärissä ja kuljettiin ympäri Hampuria ja ennen kaikkea puhuttiin suomea. Suomi oli tosi outoa ja koko päivän tökki ja tarvi sanoa vaan sana saksaa ja meinasi tulla kaikki seuraavat jutut saksaksi ja muutenkin ehh. Ei koko päivänä ehtinyt tottua. Silti miulla oli ihan hirveä puheripuli, kun vaan puhuin ja puhuin ja puhuin vaikka sanat kompuroi ja kuulosti varmaan ihan hassulta, koska käänsin vaan ilmaisuja saksasta suomeksi ja sovelsin saksan sanoja suomessa, taivutellen vaan niitä kauniisti. xD Mutta ahh teki hyvää. Ja Katri oli tosi kiva ja toivottavasti nähdään joskus keväällä tjs. vielä uudelleen Hampurin kauniissa kaupungissa. :DD

Ps Tykkäsin tosi paljon Hampurin juna-asemasta. Schwerin nyt ei ole oikeastaan iso (no ei kyllä suomikantilta millään tavalla pienikään), mutta Hampurissa aisti taas sen suurkaupunkifiiliksen. Mistä tuli hyvä mieli. :33

Mie ja Martina <3

Martina oli tullut jo torstaina vihdoin ja viimein kotoa takaisin Saksalandiaan ja sunnuntaina nähtiin taas. Voi sitä onnea ja iloa ja auvoa. :)) Oltiin Martinalla eikä edes tehty mitään ihmeellistä, katsottiin leffaa netistä, tai ainakin yritettiin katsoa, mutta se loppui kesken. :DD

Ja huhhuh nyt maanantaina jatkui taas koulu, mutta kirjoitan joskus enemmän koska tässä oli jo joulu ja kaikki on tässä vaiheessa ja kokenut aivokuoleman tekstin pituuteen. :DD Ps tässä on niin vähän kuvia, koska en ole jaksanut aina kantaa kameraa mukana ja kukaan ei ole lähettänyt miulle kuvia, vaikka kaikki on luvannut. Pöh.